Olen kolmen koululaisen äiti, lähihoitaja, hieroja, personal trainer ja opiskellut kiinalaisen lääketieteen ja akupunktion perusopintoja Helsingin Neijing-koulussa neljä vuotta kestävässä koulutuksessa.

Sydäntäni lähellä on luonto, luonnonmukaiset elämäntavat, luontaislääkintä, valokuvaus, kirjallisuus, historia, moottoripyöräily, neuropsykologia, Lappiin muutosta haaveilu ja vanhojen hyvien aikojen perään haikailu, vaikka olen tyytyväinen myös nykyajassa esim. pyykinpesukoneen keksimisestä.

Kiinalaisen lääketieteen filosofian ja intohimon terveydenhoitoon löysin sen jälkeen, kun olin v. 2008 saanut tulehduksellisen suolistosairauden eli IBD-diagnoosin. Vielä tuolloin sairaus ei ollut kovinkaan yleisessä tiedossa ja tänä päivänä se luokitellaan lähes kansantaudiksi.

Parantumattomaksi autoimmuunisairaudeksi kutsuttu tauti on vielä länsimaisen lääketieteen näkökulmasta selvittämättömästä syystä yleistynyt. Kymmenen vuoden ajan yleistä tilannetta seuranneena yhä vahvemmat lääke- ja leikkaushoidot ovat runsastuneet.

Perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä sairauksia tarkastellaan kokonaisvaltaisemmin, huomioiden fyysisten tekijöiden lisäksi myös psyykkiset ja sosiaaliset vaikuttajat. Henkilökohtaisesti lääkehoidosta ei ollut minulle useiden vuosien jälkeen apua, joten löysin ns. vaihtoehtoiset menetelmät, joiden ansiosta olen toipunut ja viettänyt jo viidettä vuotta lääkkeetöntä elämää.  Kerron kokemuksistani enemmän blogin puolella.

Liikunnan kuntouttava merkitys tuli henkilökohtaisesti tutuksi, kun Crohnin tauti vei yli 10kg painoa, lihaksista katosi enimmät voimat ja aktiivinen liikunta oli vain kaukaisena haaveena. Toivuttuani liikunnasta tuli elämäntapa. Omiin liikunnallisiin harrastuksiini kuuluu mm. lihaskunnon ylläpito kuntosalilla tai kotona tehdyillä harjoituksilla, spinning, pyöräily, laskettelu, harrasteleva juoksu ja avantouinti. Joskus käyn maastossa ratsastamassa ja erityisesti nautin vaeltamisesta, joka samalla tekee hyvää koko keholle – metsässä tarpominen rinkka selässä vaihtelevassa maastossa käy jalkatreenistä.

Kaikkea kivaa ei ehdi koko ajan tehdä, eikä tarvitsekaan ehtiä vaan harrasteet voi jakaa sopiviin annoksiin niin mielelle kuin kropalle.