Vaihtoehtohoidoiksi kutsutaan menetelmiä, jotka ovat länsimaisen lääketieteen ulkopuolella ja joilla ei aina ole tieteellisiä tilastotutkimuksia taustalla. Samalla on unohdettu, että monet vaihtoehtoiset menetelmät ovat olleet käytössä jopa tuhansia vuosia pitempään kuin länsimaisen lääketieteen menetelmät.

Keskustelussa unohdetaan usein myös se, ettei vaihtoehtoisten menetelmien käyttäminen sulje pois länsimaisen lääketieteen käyttämistä ja lääkehoidosta päättäminen kuuluu aina potilaalle itselleen, halutessaan lääkärinsä kanssa keskustellen.

Säännöllisesti mediassa näkee artikkeleita, joissa kritisoidaan vaihtoehtoisia menetelmiä jopa vaarallisiksi, monet lääkärit jopa kieltävät luontaistuotteiden käyttämisen ja niihin ehdotellaan jopa lakien myötä rajoituksia tai kieltoja. Aihe kärjistetään usein tilanteisiin, jossa syöpäpotilas ei menisi lääkäriin ja menehtyy yritettyään parannella itseään yrteillä.

Todellisuudessa tilanne on yleensä se, että potilas ei ole kokenut saaneensa lääkäristä apua oireisiinsa tai on saanut ”parantumaton”-diagnoosin ja on lähtenyt kokeilemaan muita keinoja, kuten omalla kohdallanikin oli. Olen kuullut kommentteja, että olisin lääkevastainen ja kysymyksiä, enkö muka hakeutuisi lääkäriin jos jalkani olisi murtunut – tottakai menisin silloin lääkäriin ja käyn siellä edelleenkin tarpeen tullen. Nykyään tunnen elimistöni ja kehoni toiminnan kuitenkin sen verran hyvin, että tiedän mitä toimia tarvittaessa teen tai olen tekemättä. Siihen pääseminen on kuitenkin ollut vuosien työn tulos, eikä siihen ole ollut yhtä ja ainoaa selkeää keinoa, vaan monet tekijät yhdessä ovat tuoneet tuloksia.

Lääkekriittinen minusta tuli omien kokemusteni jälkeen. Aloin ihmetellä, miksi oireisiini tarjotaan lääkkeitä, joiden sivuvaikutuksissa on samoja oireita, joita vastaan lääkettä tarvitsen. Missä kohtaa silloin voi tietää, johtuvatko oireet sairaudesta vai lääkkeestä? Kuinka voidaan taata, ettei jonkin lääkkeen sivuvaikutukset ilmene vasta 20 vuoden kuluttua? Vaikka osa ns. vaihtoehtolääkäreistäkin, kuten Antti Heikkilä, suosittelee ruokavaliohoitoja, harvempi on koskaan väittänyt että esim. syöpä voitaisiin ruokavaliolla parantaa. Kiinnostavaa on kuitenkin se, kuinka paljon voimme vaikuttaa sairauksien ennaltaehkäisyyn elämäntavoillamme? Miksi länsimaissa esiintyy tiettyjä sairauksia, joita monissa maissa ei esiinny juuri lainkaan? Kuinka paljon ympäristömme ja mielemme vaikuttaa terveydentilaamme?

Tällä hetkellä uusimmissa tutkimuksissa on tullut koko ajan ilmi lisää viitteitä siitä, kuinka suolistomme bakteerikanta voi vaikuttaa moniin sairauksiin, joihin niitä ei aiemmin ole osattu yhdistää. Länsimainen lääketiedekin ja elimistömme toiminnan ymmärrys kehittyy koko ajan, mutta minun on vaikea kuvitella että koskaan keksitään yhtä pilleriä, jolla kaikki pysyvät terveenä. Lopulta olemme edelleen hyvin paljon vastuussa omasta hyvinvoinnistamme ja siihen on mahdollista vaikuttaa enemmän, mitä yleensä uskotaan.

Kun sain IBD-diagnoosin, ruokavalioni oli hyvin tyypillinen länsimaiselle ihmiselle. Kaupasta tuli ostettua monenlaisia elintarvikkeita ja valmistuotteita, herkkuja meni usein paljonkin karkkeja myöten. Minun ei ollut koskaan tarvinnut kovin tarkasti pohtia mitä ja miten syön, sillä olinhan vain tottunut menemään kauppaan ja ostamaan sieltä mitä mieleen juolahti, miettimättä lisäaineita, tuoteselosteita, teollisia käsittelyjä tai sokerin määrää.

Omia toipumiseni keinoja:

1. Stressin lieventäminen

• elämässä voi olla monia asioita tai tilanteita, joita ei voi poistaa, mutta omaa suhtautumistaan niihin ja stressinsietokykyään voi muuttaa. Jos jollekin asialle en juuri tänään voi mitään, mitä voisin tehdä, jotta se ei painaisi mieltäni niin paljon?
• käyttämiäni keinoja: erilaiset rentoutumismenetelmät; mieluisa musiikki kuulokkeet korvilla ja paikallaan oleminen, erilaiset hieronnat, luonnonrauhassa oleskelu järven rannalla ja kulkeminen metsässä, mielekäs tekeminen, liikunta

2. Ihmissuhteiden kartoitus

• mietin, millaisten ihmisten lähellä minun on hyvä olla ja huomasin, että on tärkeää, että lähipiiri koostuu ihmisistä, jotka ovat luotettavia, kohtelevat kunnioittavasti ja omaavat positiivisen energian ympärillään
• jokaisella on joskus huonoja päiviä ja ne kuuluvat elämään, mutta jos joku omistaa elämänsä pahansuopaisuuteen ja krooniseen negatiivisuuteen kaikkea ja kaikkia kohtaan, minun on parempi pysyä heistä kauempana

3. LEPO

• monet meistä käyvät töissä ja paahtavat menemään niin arjessa kuin harrastuksissakin puolikuntoisina. Tätä voi jaksaa aikansa, mutta toipuminen kestää silloin monin verroin pidempään. Jos olet kipeä, älä treenaa rankasti, sillä elimistö tarvitsee kaikki voimansa parantumiseen. Sängyssä tai sohvalla ei kuitenkaan tarvitse olla pysyvästi, sillä kevyt liikunta edistää toipumista. Kevyt liikunta voi toipuessa tarkoittaa lyhyttä kävelylenkkiä tai kehonpainolla tehtyjä kevyitä harjoituksia.
• Nukkuminen. Nukkuminen ja vielä kerran nukkuminen. Elimistömme tarvitsee riittävät yöunet latautuakseen.

4. Sauna

• sauna on historiassamme toiminut terveydellisenä vaikuttajana, onhan meillä pitkät viileät tai kylmät vuodenajatkin. Moni ei kuitenkaan viihdy kuumassa saunassa, enkä minäkään. Sen sijaan sopiva lämpö rentouttaa ja saunassa voi oleskella taukojen kanssa useamman tunninkin, saunassa oleskelun kestäessä n. 15min kerrallaan. Silloinkin minulla on vettä koko ajan käden ulottuvilla. Talviaikaan saunon 2-5 kertaa viikossa n. 65 asteisessa saunassa. Tekee hyvää iholle, keholle ja mielelle.

5. Ruokavalio

• ruokavaliostani enemmän Reseptit-osiossa

6. Luontaistuotteet

• olen kokeillut ja käyttänyt monia eri luontaistuotteita. Monia löytää ruokakaupasta; mausteita esim. kurkuma ja ylivoimaiset suosikkini ovat valkosipuli – joka kulkee retkillänikin mukana, kutsutaanhan sitä luonnon omaksi antibiootiksi, käytän sitä niin sisäisesti kuin ulkoisesti, chili ja inkivääri.
• manuka-hunajalla hiukseni ja kynteni vahvistuivat
• Foreverin aloe-juoma on myös toiminut minulle
• osterivinokas-kapselit auttoivat iho-ongelmissani jo ensimmäisten muutaman päivän aikana