Olin lapsena ja nuorena sokeririippuvainen. Aikuisiällä aloin vieroittua ja iso osa herkuista jäi pois IBD-diagnoosin myötä; tuli oltua niin viljattomalla, gluteenittomalla, maidottomalla kuin sokerittomallakin ruokavaliolla pitkiä jaksoja.

Niistä vakituiseen käyttöön on jäänyt omanlaisena mix pienin poikkeuksin. Pysyvästi herkutteluista jäi pois lähes kokonaan karkinsyönti, keksit, pullat sun muut. Sallituksi herkuksi jätin suklaan (pääosin tumma suklaa), sekä jäätelön.

Siitä huolimatta sokeri on ollut mukana ruokavaliossa. Lämpiminä kesäpäivinä on ollut tarve saada sokerista juotavaa ja makeutusaineita vältellessä saunajuomaksikin on valikoitunut jokin sokerinen virvoke. Tämän vuoden helteisen kesän ja huolettoman sokerinkäytön myötä muutama kertynyt lisäkilo ja turvonnut tunne pysäytti miettimään asiaa tarkemmin. Muuta muutosta ruokavaliossa ei ollut, kuin isompi määrä sokerisia juomia ja myös maustettuja kivennäisvesiä.

Kaveri kertoi juuri tiputtaneensa kesällä kertyneet viisi kiloa kuukaudessa pelkästään sokerin pois jättämällä – muu ruokavalio ja liikuntamäärä pysyi samana. Toinen kaveri on ollut jo kuukausia sokerittomalla, joten tartuin pitämään ajatuksesta kiinni enemmän ja päätin jättää sokerin kokonaan pois, 100% sitoutuneisuudella.

Päivä 1: Töissä pöydällä on karkkikuppi, joten ostan pähkinäsekoituksen siihen seuraksi. Suussa maistui jotain makeaa ja vasta siinä kohtaa tuoteselosteeseen tarkemmin tutustuessa huomasin, että sisällöstä löytyy sokeroituja papaijoita. Pussissa luki isolla, ettei se sisällä suolaa, mutta mieleeni ei juolahtanut että sekoituksessa on jotain sokeroituakin mukana. Sokeroidut palat jää syömättä.

Päivä 2: Iltapalan myöhään syötyäni makeahammasta kolotti ja tavallisesti olisin ottanut pari palaa suklaata. Niiden sijaan söin banaanin, joka vastaavasti tavalliseen tapaan olisi jäänyt syömättä.

Päivä 3: Töissä tulee taas puheeksi sokerittomuuteni, kun työkaveri kysyy onko keitossani sokeria. Olin kiireessä ostanut valmiskeiton ja lykännyt sen mikroon, vaikka edellämainituista en yleensä käytä kumpaakaan. Jälleen kerran katson tuoteselosteen liian myöhään, sillä muistelin lukeneeni sen aiemmin. Valmiskeiton valmistajan ateriat ovat lähimpänä kotiruokaa, mitä eineshyllystä löytyy ja olen aiemmin tiiraillut heidän tuoteselosteitaan tarkasti tyytyväisin tuloksin. Olin pettynyt ja yllättynyt siitä, kuinka helposti piilosokeri pääsi näinkin valveutuneen tuoteselostehifistelijän suuhun.

Päivä 4: Kauppareissulla tuttuun tapaan nälkäisenä käydessä katsastan pakastealtaasta naudanlihapyttipannua ja tarkistan tuoteselosteen; ”sokeri, karamellisoitu sokeri..” .. kuinka moni laittaa sokeria kotiruokaan ja pyttipannuun? Siinä meni sekin harvoista pikaruoistani. Paistan kotona pannukakun ja hillon sijaan soseutan seuraksi mansikoita.

Päivä 5: Syön ulkona lounaan ja kaalikääryleiden seuraksi on tarjolla puolukkahilloa. Lusikka kädessä pysähdyn miettimään, että tässä on takuuvarmasti sokeria. Otan silti lusikallisen, mutta se maistuu niin makealta, että jää haarukallisen jälkeen syömättä. Lounaan jälkeen maistuisi jälkkäri ja tunnistan taas hetken, kun olisin napostellut hieman suklaata. Lähikaupasta löytyy raakakaakao-pähkinäpatukka tarpeeseen.

Illalla makeahammasta hieman kolottaa ja tavallisesti olisin ottanut pari palaa suklaata. Nyt otan hieman rusinoita, ensin hartaasti googletettuani: ”Rusinoissa on runsaasti erilaisia antioksidantteja. Yhteen kiloon rusinoita tarvitaan nelisen kiloa viinirypäleitä. Kuivattuja hedelmiä syövillä on pienempi painoindeksi, kuin niitä välttelevillä”

Päivä 6: Herkutellaan perheen kanssa leivinuunissa paistetuilla pizzoilla. Lapset syövät vähän herkkuja, mutta minun ei tee edes mieli.

Päivä 7: Totean, että pakastimestani löytyy sorbettia, jossa ei ole sokeria mutta makeutusainetta kyllä. Niitä olen vuosia vältellyt jo muutenkin, enkä halua korvata sokeria keinotekoisilla korvikkeilla, etenkään tämän sokerihaasteen aikana. Pähkinäpatukka välipalana maistuu makeammalta kuin ennen.

Kompuroivan viikon jälkeen huomaan, että 100% sokerittomuus onkin yllättävän haastavaa, sillä omaankin ruokavalioon piilosokerit ovat välillä päässeet sekaan. Flunssa osoittaa merkkejään ja retkahdan kiireen keskellä ostamaan autoon hampurilaisaterian ja limsaa juodessani tajuan juovani sokeria! Limun juonti pysähtyy ensihörppyihin. Seuraavien viikkojen aikana retkahtelen enemmän tai vähemmän sokerittomuushaasteen kanssa, samalla kuitenkin olen tyytyväinen että muutama kilo katosi kokeilun aikana.

Kauppojen hyllyjen notkuessa suklaarasioista päätän jatkaa tarkkaa sokerittomuushaastetta jouluun asti. Ehkä siihen mennessä suklaiden napostelun himokin katoaa.