Vietin syysloman lokakuussa Ivalossa mökkeillen ja vaelsin Hammastunturin erämaassa pari päivää, 30km ja yhden yön yli. Yövyin autiotuvalla omassa rauhassa, joen varrella, tähtitaivaan ja haaleiden revontulien alla.
Haaveilin siitä ajasta, kun pieninkin koululaiseni on niin iso, että hän jaksaa lähteä pidemmälle vaellusreissulle kanssani ja kun aikanaan voin ottaa kuukausien irtioton kaikesta ja vain kulkea luonnossa.
Erämaan rauhassa on lähes mystisen hiljaista, siellä voi irtaantua kaikesta muusta maailmasta ja nauttia vain olemisen tunteesta.
Pääsin näkemään ohitseni kulkevan hirvenkin ja nuotiotauolla pari poroa kävi uteliaana ympärillä pyörimässä.
Vastaa